*

ryyti suomalainen näkökulma

Suomalaisten identiteetti (merkityksessä finne/finsk)

Suomalaisen identiteetti perustuu suomen kieleen. Ei ihon väriin eikä uskontoon.

Katolilaisella Timo Soinilla on suomalainen identiteetti.
Lola Odusogan identiteetti on suomalainen toisin kuin esim. Carl Haglundin identiteetti.

Em. tarkoittaa siis suomenkielisiä suomalaisia sanan merkityksessä finsk/finne ruotsiksi.

Juutalaisen identiteetti perustuu puolestaan uskontoon. Ei kieleen eikä ihon väriin.

Suomen kieli on siis suomenkielisen suomalaisen identiteetin ydin.

Suomessa vaikuttavat "anti-suomalaiset" (anti-finsk) tahot pyrkivät heikentämään suomenkielisten identiteettiä ja tarjoavat tilalle kaksikielistä identiteettiä ja jopa ruotsinkielistä identiteettiä.

Peli on sillä "alalla" kovaa eikä panoksissa säästetä eurojakaan. On olemassa lukuisia organisaatioita, jotka "alalla" toimivat esim. Magma-ajatuspaja. Niillä on käytännössä aina jonkinlainen Rkp-kytkös.

Ei kaikki Itämeren alueelle ole vieläkään hyväksyneet sitä,että v. 1917 alueelle tuli uusi toimija. Toimija joka vaikuttaa taloudellisesti, kultturellisesti,sosiaalisesti, sotilaallisesti Itämeren alueella.

Parhaiten suomenkieliset suomalaiset ovat hyväksyneet virolaiset.
Venäjä ja Ruotsi,joilla on samankaltainen historia nyky-Suomen alueella ovat hyväksyneet tilanteen "pitkin hampain".

Ruotsi hyökkäsi Suomeen niinkin myöhään kuin keväällä 1918. Neuvostoliitto muutama vuosikymmen myöhemmin.

Nyt ne ovat mustasukkaisia toisilleen kenelle Suomi "kuuluu" oikeastaan.

Suomalaisten pitäisi ottaa tilanteesta kaikki irti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (47 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Tässä asiaan liittyen Svenska Dagbladet kitjoittaa Perussuomalaisista:

http://www.svd.se/opinion/ledarsidan/intolerans-oc...

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti

M.ot. Magmalla on Rkp-kytkös.

Äärikommunistit toimivat Neuvostoliiton aikana samalla tavoin Moskovassa. Nyt ramppaa rkp:läiset Tukholmassa kertomassa kauhutarinoita Suomesta ja finnareista.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Helsingin identiteetti on vähintään kaksikielinen ja kansainvälinen, Jyväskylästä en tiedä.

Käyttäjän IirisJaakkola kuva
Iiris Jaakkola

Olisikohan ihan monikielinen, enemmän Helsingissä kuulee muita kieliä kuin ruotsia.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Niin saattaa ollakin. Ei kai Jyväskyläkään mikään tuppukylä voi olla kun siellä on yliopisto.

Käyttäjän IirisJaakkola kuva
Iiris Jaakkola Vastaus kommenttiin #6

Jokaisessa Jyväskylän ympäryskunnassa on tällä hetkellä runsaasti venäjää puhuvia, ruotsia en ole kuullut.

Käyttäjän IirisJaakkola kuva
Iiris Jaakkola Vastaus kommenttiin #6

Myös thai-poimijat tavoittavat syrjäisimmänkin talon, ruotsinkielisiä marjanpoimijoita en ole tavannut.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Puhu vain omasta Helsingistäsi. Olen syntynyt Helsingissä ja asunut siellä yhteensä noin 10 vuotta. Sinä aikana en tarvinnut Ruotsin kieltä kertaakaan muualla kuin kieliopinnoissa. Suomea tarvitsin kanssakäymisessä päivittäin, englantia ehkä viikoittain ja venäjää olisin tarvinnut seuraavaksi eniten. Viroa, saksaa, ranskaa sitten jonkin verran.
Tosin minä en väitä olevani Helsinki. Toivoisin myös, ettei Helsinki väittäisi olevansa minä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Ruotsia ei tarvitse osata, koska Helsingin ruotsinkieliset osaavat suomea hyvin. Suomi tuli absoluuttiseksi valtakieleksi Helsinkiin vasta sotien jälkeen, mikä näkyy helsinkiläisten identiteetissä.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama Vastaus kommenttiin #15

Niin näkyy. Olen nimittäin syntynyt vasta sotien jälkeen. Olemme siis yhtä mieltä siitä, että ruotsia ei tarvitse osata "kaksikielisessä" Helsingissä. Nyt vielä pitäisi keksiä, että missä sitä pitää osata? Närpiössä?

Antti Jokinen Vastaus kommenttiin #17

Luulenpa, ettei edes ruotsalaiset ymmärrä Närpiön murretta.

Käyttäjän IirisJaakkola kuva
Iiris Jaakkola Vastaus kommenttiin #15

Miksi sitä sitten pitää opiskella???

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman Vastaus kommenttiin #19

Pitäisikin olla oma valinta. Esimerkiksi liike-elämässä siitä on vieläkin hyötyä.

Käyttäjän IirisJaakkola kuva
Iiris Jaakkola Vastaus kommenttiin #23

Tiedätkö, miten huonoissa kantimissa on "harvinaisten" kielten - saksan, ranskan, venäjän - asema nykykoulussa. Ehkä pitää astua ulos Helsingistä, että tämän tajuaa. Eikä näitä kieliä pitäisi kutsua harvinaisiksi ensinkään, mutta sellaisia ne taas alkavat olla Helsingin ulkopuolella.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman Vastaus kommenttiin #24

Tiedän - äitini opetti yli 30 vuotta ranskaa ja englantia Helsingin peruskouluissa.

Käyttäjän IirisJaakkola kuva
Iiris Jaakkola Vastaus kommenttiin #23

Kummasta mielestäsi olisi suomenkielisille enemmän hyötyä, suomenruotsista vai riikinruotsista? Ja älä vaan ala jauhaa tätä vanhaa "eihän niillä ole mitään eroa" -juttua.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman Vastaus kommenttiin #28

Suomenruotsista, kyllä ruotsalaiset sitä ymmärtävät. Ja osaavat tarvittaessa puhua selvästi. Tiedän kyllä, olen asunut vuoden Tukholmassa.

Käyttäjän IirisJaakkola kuva
Iiris Jaakkola Vastaus kommenttiin #31

Nyt missasit pointin täydellisesti. Eli minulle, suomenkieliselle, tilanteen tekee vaikeaksi juuri se, että minä en ymmärrä ruotsalaisia, siis riikinruotsalaisia, koska olen täällä saanut mahdollisuuden opetella vain suomenruotsia. Mutta ethän sinä suomenkielisten eduista välitä, vaan siitä ymmärtävätkö ruotsalaiset minua. Ehkä ymmärtävät, mutta eivät jaksa odottaa empimistäni, että ymmärsinkö nyt heidän riikinruotsinsa oikein. Siinä ollaan alta aikayksikön siirrytty englannin kieleen, ja asiat rullaavat oikein hyvin. - Enpä olisi Snellmannilta odottanut tuollaista kardinaalimunausta.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman Vastaus kommenttiin #32

On tietysti paljon siitäkin kiinni, mistä saataisiin riikinruotsin opettajia. Tärkeintähän on tulla ymmärretyksi puolin toisin, hyvä jos sitten englanniksi.

Jonas Hellgren

"Helsingin identiteetti on vähintään kaksikielinen ja kansainvälinen"

Olisi varmaan Snellmannillekin hyvä käydä jossain oikeasti kansainvälisessä kaupingissa. Helsinki ei ole sitä, ja se kaksikielisyyskiin jää Töölöön ja Munkkiniemeen.

Cenita Sajaniemi

Ruotsalaisen identiteetin omaava Melin kirjoittaa SvD:ssa jälleen perussuomalaisista nAtseina (en tiedä saako sanaa käyttää täällä) aivan kuin tuntisi nämä jälkimmäiset henkilökohtaisesti. http://www.svd.se/opinion/ledarsidan/intolerans-oc...

SvD tuntuu olevan kuin surujen oma lehti. Dagens nyheter ei taida näitä juttu julkaista.

Mihin Melin näillä vihakirjoituksillaan tähtää? Kummallistakin kummallisemmalta tuntuu lukiessaan:

Olav S Melin är ANSVARIG för samhälls- och medieRELATIONER vid tankesmedjan Magma i Helsingfors

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Hiljainen muutosvastarinta on mielestäni osa suomalaista identiteettiä. Tai siis se oli osa identiteettiä ennen suomalaisuutta ja on periytynyt suomalaisuuteen. Ongelma oikeastaan on se, että alueen historia ei ole pelkästään Suomen historiaa, vaan suuri osa olemassaolevista totuuksista on syntynyt aikana ennen kansallisvaltiota. Kieli nyt yhtenä niistä. Se kantaa mukanaan merkityksiä, jotka ovat erilaisia, mutta kuitenkin samoja.

Mutta aina oli joku päsmäri kertomassa miten päin olla, mihin uskoa ja mitä tehdä. Ja aina sen lässytys on ollut yhtä tyhjän kanssa. Vai onko? Ainakin, jos päsmäreitä on uskominen.

Jaakko Anttila

Ruotsi miehitti Ahvenanmaan kansalaissodan ja punaisen terrorin aikana. Venäjän vallankumouksen jälkeen venäläinen sotaväki syyllistyi terroriin myös Ahvenanmaalla. Tämän seurauksena siellä heräsi eräissä piireissä ajatus Ahvenanmaan liittämisestä Ruotsiin. Tämä pyrkimys, jonka johtomiehet olivat varatuomari C. Björkman ja toimittaja J. Sundblom ja joka esiintyi muun muassa 7 135 hengen allekirjoittamassa adressissa, sai kannatusta Ruotsissa, mutta kohtasi koko Suomessa jyrkkää vastustusta.

Suomen sisällissodan aikana vuonna 1918 Ruotsi lähetti saarille sotilasretkikunnan nimellisesti suojelemaan ahvenanmaalaisia siviilejä, mutta todellisuudessa ilmeisesti valmistelemaan saarten liittämistä osaksi Ruotsia. Ruotsalaiset kuitenkin väistyivät saksalaisten tieltä.

Ahvenanmaan kysymys joutui Britannian aloitteesta vuonna 1920 Kansainliiton neuvoston käsiteltäväksi. Tämän kesäkuussa 1921 tekemän päätöksen mukaan Ahvenanmaan saaret jäivät vastoin ahvenanmaalaisten enemmistön toiveita Suomen yhteyteen, mutta saarten ruotsinkielisen väestön kansallisuuden, kielen ja kulttuurin turvaamiseksi oli myönnettävä eräitä takeita, jotka Suomen eduskunta hyväksyi lisäyksinä ja muutoksina Ahvenanmaan jo 1920 saamaan laajaan itsehallintoon.

Talvisodan aikana Ruotsin asetehtaissa tehtiin kolmivuorotyötä Suomen hyväksi ja Suomen onneksi koitui se, että Suomen valtio oli ostanut Boforsin tykkejä.

Kielitaistelu oli ja meni. Se päättyi talvisotaan, ryssien hyökkäykseen Suomeen, koska sodan aikana ja sen jälkeen vaaran vuosina vaadittiin kansallista yhtenäisyyttä. Kielitaistelu on päättynyt myös sen vuoksi, että suomenkielisen enemmistön asemat yhteiskunnassa vastaavat sen osuutta Suomen väkiluvusta.

Heti sodan jälkeen Suomen ja Ruotsin välillä alkoi kummikuntatoiminta, joka jatkui 1980-luvun loppuun saakka. Minä kävin rippikoululaisten kanssa Längelmäen ruotsalaisessa kummikunnassa kesäkuussa 1970.

Suomenruotsalaiset kaupunkilaiset ovat kaksikielisiä suomalaisia. Jo 20 vuotta sitten pääkaupunkiseudun suomenruotsalaiset koululaiset kutsuivat Hufvusdtadsbladet-lehteä nimellä "den där närpestidningen" sen alueuutisten vuoksi ja lukivat Iltalehteä.

Minä olen ylpeä siitä, että olen kasvanut Längelmäellä ja opiskellut ruotsin kieltä sekä Oriveden yhteiskoulussa että Helsingin yliopistossa ja suorittanut virkamiehiltä vaaditun Svenska språknämndenin ruotsin kielen tutkinnon vuonna 1987. Ylpeä siitä, että todistuksen antanut sanoi: "Du är från helt finska trakten."

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Aha. Tämän logiikan mukaan äidinkieleltään viittomakielinen ystävä on jotain muuta kuin suomalainen identiteetiltään.

Käyttäjän IirisJaakkola kuva
Iiris Jaakkola

Eri kielillä on omat viittomakielet, viitottaessa käytetään usein tukena huulilta lukemista:
http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/pia-syn...

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Vaikka Suomessa on oma viittomakieli, ei se kuitenkaan ole suomea vaan viittomakieltä. Sitä äidinkielenään käyttävät siis eivät ole suomalaisia identiteetiltään, jos Ryytiä on uskominen.

Käyttäjän IirisJaakkola kuva
Iiris Jaakkola Vastaus kommenttiin #14

Tässä lisää viittomakielistä:
http://www.kysy.fi/kysymys/poikkeavatko-eri-maiden...
Kaikilla kielillä on omat viittomat, kysy kuurolta mikä on hänen äidinkielensä.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #16

Et nyt ymmärtänyt. Viittomakieli ei ole suomea eikä ranskaa eikä englantia, vaikka eri maissa onkin omia viittomakieliä. Minulla on kyllä kuulovammaisia ystäviä, onko sinulla? Minusta he ovat identiteetiltään varsin suomalaisia, kuten kaikki ruotsinkielisetkin.

Käyttäjän IirisJaakkola kuva
Iiris Jaakkola Vastaus kommenttiin #18

Viittomat ovat kielisidonnaisia, esim. suomenruotsilla on oma viittomakielensä, joka tosin on uhanalainen. Ja kyllä, on kuuroja tuttuja Ahvenanmaalta, heidän identiteettinsä on suomenruotsalainen.

Käyttäjän IirisJaakkola kuva
Iiris Jaakkola Vastaus kommenttiin #18

Tässä Stdio55:n haastatteleman Pian kertomaa:

Pian äidinkieli on suomalainen viittomakieli. Hän on viittonut vanhempiensa ja isoveljensä opettamana alle yksivuotiaasta lähtien.

Pia pystyy lukemaan huulilta. Kuvituskuva.

– Osaan lukea, kirjoittaa ja viittoa myös ruotsia sekä norjaa. Tanskaa ja englantia pystyn lukemaan. Suomenruotsalainen viittomakieli on olemassa, mutta se on niin sanottu kuoleva kieli, jota yritetään parhaillaan elvyttää.

Pia osaa myös lukea huulilta.

– En tosin aivan kaikkia ihmisiä. Onnistuminen riippuu esimerkiksi siitä, liikkuvatko huulet pehmeästi vai jäykästi. Parta ja viikset vaikeuttavat lukemista, rauhallinen ja selvä puhe helpottaa. Taitava huulilta lukeminen vaatii harjoitusta.

Jaakko-Matti Kaakinen

Millä kielellä Suomessa asuva viittomakielinen kirjoittaa? Tuskin viittomakielellä.

Käyttäjän IirisJaakkola kuva
Iiris Jaakkola

Näin sanoo Piia:
– Osaan lukea, kirjoittaa ja viittoa myös ruotsia sekä norjaa.
Päättele siitä ;-)

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Sillä kielellä minkä hän on opetellut ensimmäisenä vieraana kielenään, joka on yleensä suomi tai ruotsi.

Sitten hän voi opetella lisää vieraita kieliä niin paljon kuin haluaa.

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti

Suomenkielisillä on oma viittomakieli.

Onhan ihmisillä tietenkin muitakin identiteettejä kuin esim. suomalainen (finne).

Vasenkätinen,Jokeri-fani, ortodoksi...kuopiolainen.

Identiteetti on kerroksellinen. Joku voi olla ensisijaiseesti Beatles-fani ja toissijaisesti suomalainen (finne),mutta ei se yleistä ole.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Niin, kieli-identiteetti vs. suomalaisuus on monitahoinen juttu, kuten Ryyti itsekin ymmärtää yllättäin.

Suomalaiset kokevat itsensä tietenkin suomalaisiksi, mutta siinä on alatahoja, esim. suomenruotsalaiset tuntevat suomenruotsalaisuutta, saamelaiset saamelaisuutta, joku voi tuntea identiteettinsä liittyvän johonkin paikkakuntaan, vesistöön tai kylään.

Ei se sen kummempaa ole.

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti Vastaus kommenttiin #46

Plokiavauksen aihe on suomalaisten identiteetti. Finne/finsk vai ej finne/finsk?

Ketkä Suomessa pitävät itseään suomalaisina? (finne/finnar/finsk) Uskonpa,että suomenkieliset suomalaiset pääasiassa.

Ehkä joku ei-suomenkielinen on toissijaisesti suomalainen,mutta ensi sijaisesti kuitenkin suomenmaalainen?

Vertailun vuoksi: Suomenmaalainen (finländsk) identiteetti kattaa kaikki Suomessa asuvat samalla tavoin kuin britti-identiteetti Iso-Britanniassa.

Sen vuoksi kuka tahansa voi olla suomenmaalainen halutessaan,vaikka ei äidinkieli olisikaan suomi.

Jugoslaviassakin uskottiin yhteiseen jugoslavialaiseen valtio- identiteettiin mutta se olikin kupla.

Kannattaako Suomeen rakentaa samanlaista kuplaa esim. pohjoismaalaisuuden "sateenvarjon" alle?

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman Vastaus kommenttiin #54

Huotarin esille ottama Sveitsi on hyvä esimerkki siitä, ettei kansallisen identiteetin tarvitse olla kieleen sidottu.

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti Vastaus kommenttiin #55

Totta. Minusta käsite "suomenmaalainen" olisi käyttökelpoinen ja neutraali. Kuka tahansa Suomessa asuva on suomenmaalainen.x)

Suomalainen (finsk) identiteetti voi toisaalta olla niilläkin suomenkielisillä,jotka eivät asu Suomessa vaan jossain muualla.

x) Vrt. britti Iso-Britanniassa.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Kiinnostava bloggaus.

Pakollinen W

    Suomenruotsalainen kielitieteilijä Leif Höckerstedt katsoo, että suomenruotsalaisuutta on mahdotonta tarkastella Ruotsista irrallaan olevana ilmiönä. Hänen mukaansa Suomen suomenkieliset ja ruotsinkieliset ovat sitoutuneet yhteisiin poliittisiin tavoitteisiin, mutta eivät jaa samaa etnistä identiteettiä. Höckerstedtin mukaan suomenruotsalaisesta etnisyydestä ei kuitenkaan haluta keskustella julkisesti.

Kuka uskaltaa tehdä tutkimuksen suomenruotsalaisten identiteetistä...

Cenita Sajaniemi

Ruotsinkieliset kertovat itse Hbl:ssä että heillä menee koko ikä tuohon identiteetin luomiseen, joten ilman monivuotista toistuvaa apurahaa surujärjestöiltä tuota tuskin kukaan menee tutkimaan. Eipä taida ketään edes kiinnostaa.
Sen sijaan sitä surullisen kuuluisaa Salla-syndroomaa sairastavat jo surutkin. Tämän tiedon kautta voisi ruveta tutkimaan onko su-ru avioliitot yleistyneet viimeisen esim. 10 vuoden aikana.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Missään ei näe niin intohimoisia Höblän lukijoita kuin näissä blogauksissa. Kovin tuntuu kiinnostavan, ihan yötäpäivää mitä suomenruotsalaiset ajattelevat omasta suomalaisuudestaan. Mielenkiintoinen seikka.

Cenita Sajaniemi Vastaus kommenttiin #49

Kyllähän minä omankielisiä lehtiä luen ja toivonkin niihin jotakin sisältöä. Olitko P N oikein sanomassa jotakin?

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #52

Uskon sen, mutta pointtini oli, että missään muualla ei näe niin paljon viittauksia Höblään ja keskustelua Höblän artikkeleista, kolumneista tai mielipidekirjoituksista kuin näissä pakkoruotsikuvioissa. Se osoittaa ironisesti, että moni pakkoruotsin kiihkeä vastustaja käyttää paljon aikaa Höblän palstamillimetreillä. On ihan onni, että osaavat ruotsia niin hyvin, että aika kuluu rattoisasti Höblää lukien. Itse luen Höblää vain aniharvoin. Tosin Hesarin taso on viime vuosina laskenut sen verran, että pääkaupunkiseudun uutiset voisi välillä lukea Höblästäkin.

Merja Heikka

Se vähän riippuu mistä päin Suomea ihminen on, identiteettikin. En itse kun olen peräpohjolasta ja tonionlaaksosta, niin en kyllä koe Viroa erityisemmin lähimaaksi. Minusta se on liian r:ttynyt, ja traumaattinen, ja epämoralistinen kansakunta nykyisin. Mutta onhan se lähellä Helsinkiä.

Miksi eivät sitten myös Latvia ja Liettua ole niitä läheisiä maita, eikö niissäkin ole suomensukuinen kieli käytössä.

Tuo oli minulle uusi tieto, että Ruotsi olisi hyökännyt Suomeen vuonna 1917.

Minulla on vahvimpana identiteettinä tornionlaaksolaisuus & kveenikulttuuri, seuraavana on peräpohjalaisuus, sitten seuraa pohjoissuomalaisuus, ja vahvasti koen olevani myös suomalainen. Pohjoismaalainenkin koen kyllä olevani, ja Pohjoiskalottilainen myös, siinä mielessä koen myös venäläiset naapureikseni. Samoissa pakkasissa elellään. Sitten läheisin kultturillisesti on jotenkin Yhdysvallat (tällä seudulla on ollut vahva siirtolaisuus sinne, ja jokaisella on joku pikkuserkku amerikkalainen), ehkä se on lähempänä kuin Etelä-Eurooppa, tai yleensäkään muu eurooppa kuin Pohjoismaat, ja piirun verran Venäjä.

Venäjä ja Viro ovat minulle jotenkin samalla viivalla läheisyysakselissa. Venäjä on maantieteellisesti lähellä, täällä Kemi-Torniossakin liikkuu venläisiä turisteja. Venäläiset tavalliset ihmiset ovat minusta jotenkin iloista ja puheliasta jengiä. Virolaiset ovat totisia, anu saagimeita. Virolaiset saavat kumminkin lisäpisteitä siitä, että ovat pieni maa, ja Venäjä on Venäjä.

Kyllä mie savolaisistakin tykkään. Ilmeisesti tykkään yhtä paljon savolaisista kuin ruottin puolen meänkielisistä. Ruttin puolen meänkieliset oova hauskoja ja puhuva sammaa kieltä ko mie, mutta nethän oova ruottalaisia. Savolaiset taas oova yhtä lupsakoita, ja oova suomalaisia. Samala viivala menhään. OK, no savolaiset voittava.

Hitsi, unohtu kankaanpääläiset. Heistäki mie tykkään, olisivatko satakuntalaisia. Mie kuulun Kankaanpään perussuomalaishiin, ainaki fb-ryhmhään.

OK, kyllä minusta helsinkiläisissäki on paljon mukavia ihmisiä. Mutta kun sielä on niin paljon sitä kansaa, niin väkisinhän sinne joku lupsakampiki ihiminen joukhoon mahtuu. Ei kannate kuitenkhaan ylheistää.Ylheistäminen on se suurin rasismikysymys näissä väestömittausasioissa. Semmoshen mie en sorru.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Identiteetti on yksi asia, mutta toinen on poliittiset tavoitteet.

Se mikä on ikävää, on että poliittiset tavoitteet tuntuvat olevan nykyään kovin erilaisia. Identiteetti on tässä toissijaista. Kyllä yhtenäisen valtion pitäisi muodostua ensisijassa yhteisistä poliittisista tavoitteista. Vai miten on?

Jonas Hellgren

Erilaiset poliittiset tavoitteet ovat toivottavia ja sallittava. Mitä järkeä muuten koko politiikassa olisi. Emme tarvitse, ja minä ainakaan en halua, yhden tavoitteen Neukkulaa tai Eukkulaa.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Ajattelin poliittisia tavoitteita siinä mittakaavassa, että voidaan sanoa että "kansa on jakautunut". Mielestäni ei enää hyvä juttu.

Kun tässä puhuttiin identiteeteistä, niin joku merkitys niilläkin on miksi niistä puhutaan - eikai niistä puhuta pelkän itseisarvon takia? Niillä on kai siis poliittinen merkitys.

Mutta jos eri identiteetin omaavilla ryhmillä on suurinpiirtein samat poliittiset tavoitteet, eri identiteettien olemassaolo ei juurikaan haittaa ketään - valtio ja yhteiskunta toimii ihan hyvin. Mutta jos "kansa jakautuu", silloin tulee ongelmia.

Pakkoruotsissa kansa on jakautunut, samoin EU:ssa.

Oliko tässä järkeä?

Toimituksen poiminnat