Milloin säätiöt verotuksen piiriin?

HYY, Lastenpäivän Säätiö, Sotaveteraaniliitto..... ei se tarkoita pelkästään Ruotsalaisen kulttuurin säätiötä jonka takia PS haluaa sen verotuksen aikaiseksi.

Tämä kysymys on erittäin tarpeen nostaa esille ja vahvasti. Aiheesta pitää käynnistää kansalaistutkinta (koota tietoa, aineistoa, blogijuttuja jne). Ja nostaa ISO HALOO.

Ajattelenpa vaikka itseäni. Minulla on vanhempieni jäljiltä (siis perintönä) osuus pientilaan, muutama hassu hehtaari ja on harrastusmielessä muutama hassu osake. Jos ensi vuonna myyn yhdenkin pöllin sieltä metsästä, pääomavero on 30 % myyntitulosta. Vero mahdollisesta osinkotulosta lienee ensi vuonna noin 21 %.

Ja samaan aikaan säätiöt nostaa miljoonaosinkoja verottomasti, niinkö. TÄMÄ EI KÄY. Katsotaanpa.

Verottamisen kiristäminen aiheuttaa yleensä jotain vastareaktiota, joka syö saavutettavaa hyötyä, mutta ei sentään välttämättä nollaa sitä. Säätiöt eivät ole suoraan tuottavaa työtä tekeviä eivätkä itsessään työllistäviä, joten houkutus on suuri verottaa juuri niitä. Vastareaktio on sitten se, että säätiöiden jakama rahavirta vähenee, ja siltä suunnalta voi tulla yhteiskunnalle lisää kustannettavaa verovaroin. Tosin rahoituskohteet voivat olla osin myös suomalaisille vähemmän tarpeellisia, jolloin vahinkokin on vähäisempi. Yleishyödyllisyys lienee aika vaikeasti mitattava ...

Vapaa-aika verolle jolloinka typerät bloggaukset vähenee.

Tuostapa saankin uuden aiheen.Täytyy laittaa korvan taakse.

Kohta Demokratiaa ei enää kätketä rahan taakse,vaan demokratia tulee rahan takaa esiin.

Niinhän se taisi ollakin,että RKP:n puoluetukikin on itse asiassa säätiöity.22 miljoonaa vai miten se oli.Suuruusluokka on ainakin oikea.

Tässäpä - taas kerran - asia, jota monen lienee vaikea hahmottaa. Säätiö ei ole yritys. Säätiötä ei kukaan omista. Se on lähtökohtaisesti ikuinen varallisuusmassa, joka elää omaa elämäänsä toteuttaen tarkoitusta, jota varten se on perustettu.

Useimmiten säätiö perustetaan testamentilla. Esimerkiksi henkilö, jolla ei ole perillisiä, saattaa toivoa, että hänen kuoltuaan rahat tullaan käyttämään tiettyyn hyvään tarkoitukseen. Hän voi toteuttaa toiveensa perustamalla säätiön. Ilman säätiötä rahat menevät valtion pohjattomaan kirstuun.

Voidakseen perustaa säätiön ei tarvitse olla rikas. Tällä hetkellä raja on muistaakseni 25.000 euroa. Aika monella meistä on kuolinhetkellä tuon verran omaisuutta (esim. osittain maksettu asunto). Säätiöt toimivat yleensä siten, että itse pääomaa ei kuluteta, vaan ainoastaan sen tuottoa. Ts. jos mummeli X haluaa perustaa em. 25.000 pääomalla vanhusten hyvinvointia edustavan säätiön, kyseinen säätiö voi käytännössä jakaa joka vuosi n. 800 euroa tähän tarkoitukseen. (Säätiöt sijoittavat rahansa turvallisesti ja tuotto-odotus on maltillinen, n. 3-4 %.)

Laki ja viranomaiset edellyttävät yksityiskohtaista kirjanpitoa ja raskasta hallintoa, mikä tekee pienen säätiön pyörittämisen hankalaksi. On fiksua, jos mummeli X voisi laittaa säätiönsä yhteen muiden pienten säätiöiden kanssa siten, että jokainen niistä jakaa rahansa alkuperäistä tarkoitustaan noudattaen, mutta jossa byrokratia hoidetaan yhteisesti. Näin toimii esim. Suomen Kulttuurirahasto, suuri säätiö, jonka sateenvarjon alla on yli seitsemänsataa mummeli X:n säätiön kaltaista pienempää rahastoa. Jokainen siistä toteuttaa oman säädekirjaansa määräämää tarkoitusta.

Tottahan säätiöt voidaan laittaa verolle. Se vain tarkoittaa, että niiden tuotosta osa otetaan valtiolle, mikä ei välttämättä ole paha asia. Tällöin mummeli X:n säätiö voi jakaa vanhusten hyvinvointiin 800 euron sijasta ainoastaan 600 euroa vuosittain. Se verona valtiolle otettu 200 euroa menee oletettavasti myös hyvään tarpeeseen, mutta poliitikkojen määräämään osoitteeseen. Siihen mummeli X ei ole voinut vaikuttaa. Vanhusten hyvinvoinnin sijaan sillä tuetaan esim. jäähallin rakentamista, vaikka mummeli X olisi aina inhonnut jääkiekkoa. Voi myös olla että mummeli X:n säätiön hallituksessa on poliitikkoja taitavampi sijoittajavelho, joka saa säätiön varallisuuden tuottamaan suuria voittoja. Kaikki tämä voitto tulee vanhusten hyödyksi. Säätiöiden verottamisessa on kysymys siitä, kenen tahtoa mummeli X:n perintörahojen jaossa noudatetaan, lahjoittajan vai julkishallinnon.

Säätiöiden verottaminen on pohjimmiltaan arvokysymys. Sen sijaan perussuomalaisten esitämä ajatus vain ”suurten säätiöiden” verottamisesta on pölhöpopulismia puhtaimmillaan. Mikä on ”suuri säätiö”? Miksi mummeli X:n pientä säätiötä ei saisi verottaan, mutta sen sijaan Suomen Kulttuurirahaston alaisena toimivaa saman suuruista mummeli X:n rahastoa pitäisi verottaa? Mitä kansantaloudellista hyötyä seuraa siitä, että tehokkaasti hoidetut ja viranomaisen helposti valvottavat veronalaiset ”suuret säätiöt” jakautusivat lukemattomiksi tehottomiksi ”pieniksi säätiöiksi”?

Lienee selvää, että vaatimuksen taustalla vaikuttaa ennen kaikkea se, että eräs suurimmista säätiöistämme (Svenska Kulturfonden) tukee ruotsinkielen asemaa maassamme. Tämä johtuu siitä, että kyseiselle säätiölle rahansa lahjoittaneet tahot ovat näin tahtoneet. Säätiö ei voi itse päättää, mitä se tekee. Vaikka Svenska Kulturfondenin hallitus koostuisi pelkistä perussuomalaista, se ei voisi lakia rikkomatta toimia toisin.

Oikeusvaltiossa lakeja ei voi säätää sen perusteella, mikä sattuu juuri kullakin hetkellä hyödyttämään yhtä tiettyä tahoa. Jos säätiöt laitetaan verolle, verolle joutuvat myös perussuomalaista arvomaailmaa edustavat säätiöt. Jos perussuomalaiset haluavat edistää asiaansa kuten ruotsinkieliset, ehdotan, että alatte kerätä säätiövarallisuutta tähän tarkoitukseen. Tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Suomen Kulttuurirahasto perustettiin vuonna 1939 kansalaiskeräyksellä vastapooliksi ruotsalaiselle pääomalle. Tänä päivänä nämä kaksi säätiötä ovat kooltaa osapuilleen saman suuruiset (ja tekevät kaikkia suomalaisia hyödyttävää yhteistyötä kielestä riippumatta). Kuka tietää, josko sadan vuoden päästä perussuomalainen säätiö voisi olla vielä suurempi. Sen ratkaisevat lahjoittajat.